Paskahousun Säännöt ja Strategiat

Paskahousu on se korttipeli, joka lähtee viattomasti käyntiin ja päättyy siihen, että joku tuijottaa omaa kättä kuin se olis tehnyt henkilökohtaisen loukkauksen. Pelaajia mahtuu yleensä 2-6, mutta 3-5 toimii useimmiten parhaiten – pöytä ei jämähdä, eikä vuorojen välissä ehdi vanheta. Pakka on tavallinen 52 kortin ranskalainen, ilman jokereita. Maat (hertta, pata jne.) on ihan yhdentekeviä, tässä pelissä ne on vaan koristeita.

Korttien järjestys menee yleensä pienestä isoon näin: 3 4 5 6 7 8 9 10 J Q K A, ja kakkonen on monissa porukoissa erikoisvehje. Peli on “beat”-tyylinen: pöytään lyödään kortteja ja seuraavan on pakko päästä samaan tai kovempaan, muuten se joutuu nostamaan koko pöytäpinon käteensä. Ja se on se hetki kun kukaan ei myönnä, että harmittaa – mutta kyllä se harmittaa.

Usein erikoiskortit tekee pelistä oikeasti hauskan (ja välillä raivostuttavan): 10 voi tyhjentää pinon, 2 voi pelastaa pulasta, ja ässä saattaa olla erikseen rajoitettu kortti riippuen siitä, millä porukalla pelaat. Talosäännöt elää, joten sopikaa ekana, mutta perusidea pysyy samana.

• Perusarvot: 3 alin, A korkea (ja 2 usein erikoisena, joskus “ylin”)
• Useampi sama kerralla: jos sulla on vaikka kolme seiskaa, saat monissa säännöissä lyödä ne kaikki yhdellä vuorolla
• Maat ei merkitse: et “voita” mailla mitään, niitä ei vertailla

Näin aloitat pelin – jako ja ensimmäiset vuorot

Okei, kädestä pitäen. Ensin sekoitetaan pakka kunnolla. Valitaan jakaja (ihan sama millä tavalla: vaikka edellisen pelin “paskahousu” saa kunnian). Jakaja jakaa jokaiselle 5 korttia. Moni jakaa sen rytmillä 2 korttia, 2 korttia, 1 kortti – vähän niin kuin joku vanha koulukunta, mutta toimii.

Sitten loput kortit laitetaan pöydän keskelle kuvapuoli alaspäin nostopakaksi. Sen viereen jätetään tilaa pöytäpinolle (se kasa, joka kasvaa ja kasvaa kunnes joku räpsähtää).

Kuka aloittaa? Yksi yleinen tapa on, että aloittaa se, jolla on eniten kolmosia. Jos se on tasan, katsotaan nelosia, vitosia ja niin edelleen, kunnes joku “voittaa” aloituksen. Jos ette jaksa, sopikaa että aloittaa jakajan vasemmalla puolella oleva. Tärkeintä on, että kaikki tietää saman säännön.

Ensimmäinen pelaaja aloittaa pöytäpinon: se lyö yhden kortin (tai kasan samanarvoisia). Nyt seuraava pelaaja katsoo pöytäpinon päällimmäistä arvoa ja tekee vuorollaan näin: joko lyö vähintään samanarvoisen kortin (tai samanarvoisen nipun), tai jos ei pysty – tai ei halua – nostaa koko pöytäpinon omaan käteensä. Jep, koko kasa. Ei “yhtä korttia rangaistuksena”, vaan koko roska.

Kun pelaaja on pelannut pöytään, se täydentää käden takaisin viiteen korttiin nostopakasta, jos nostopakassa on vielä kortteja. Tämä tekee pelistä alussa vähän armollisemman, koska vaikka mokaat, saat uusia kortteja tilalle. Mutta kun nostopakka loppuu… silloin alkaa se oikea selviytymismoodi. Sen jälkeen et enää täydentele, vaan pelaat pelkästään sillä mitä sulla on, ja jokainen huono nosto aiemmin alkaa kummitella.

Tavoite, paskahousun säännöt ja pikkukierot strategiat

Tavoite on yksinkertainen: pääse eroon kaikista korteistasi. Se, jolle jää viimeisenä kortteja käteen, on häviäjä ja saa tittelin “paskahousu”. Moni porukka pelaa niin, että “voittajia” voi olla useita (kaikki jotka pääsee korteista eroon) ja häviäjä on se yksi onneton.

Se mikä tekee tästä pelistä koukuttavan on päätöshetket: pelaatko nyt kovaa korttia ja pidät pöydän “siistinä”, vai säästätkö sen ja toivot, että joku muu joutuu nostamaan sen kasvavan kasan?

Jos 10 tyhjentää pinon teidän säännöissä, se on kullanarvoinen, koska sillä voi katkaista painajaisen ennen kuin se räjähtää käsiin. Kakkonen taas on usein se “hätäuloskäynti”, mutta joissain muunnelmissa sillä on rajoituksia (esim. mihin sen saa laittaa). Ässä saattaa olla omalaatuinen myös – joskus sitä saa pelata vain tietyissä tilanteissa.

Tässä pari käytännön kikkaa, jotka ei tunnu paperilla miltään, mutta pöydässä ne on iso juttu:

• Pidä yksi pelastuskortti takataskussa, jos mahdollista (2, 10 tai muu sovittu erikoiskortti) – se on se hetki kun pino on jo “liian iso”.
• Alkupelissä voit dumppaa matalia pois rohkeammin, koska käsi täyttyy takaisin viiteen. Loppupelissä sama temppu voi kostautua heti.
• Jos pystyt lyömään monta samaa kerralla, tee se silloin kun se myös sotkee seuraavan pelaajan elämää – joskus “oikea ajoitus” on parempi kuin “nopea tyhjennys”.